Kategoria-arkisto ‘perheväkivalta’

* Anteeksi

Kirjoitettu 10.12.2020 - Sysi Elia. Kategoriassa perheväkivalta, vammaisuus, Yleinen.


Sain läppärin takaisin huollosta joten uutta päivitystä!

Piirsin tän joskus loppukesästä tai syksyllä, mut tuntu liian henkilökohtaselta julkasta sillon.

Sisältövaroitus: pieniä mainintoja perheväkivallasta ja itsetuhoisuudesta

anteeksi1
[”Olen tänä vuonna ensimmäistä kertaa ruvennut
miettimään oikeasti itseäni.”
”Olen tajunnut, että olen koko tämän ajan terapiassakin
puhunut muista. Siitä, mitä muut ovat tunteneet ja miten
heihin sattui, ja minä en kestänyt sitä. Koska minä jäin
lapsena aina taka-alalle ja muiden tunteet menivät edelle,
niin vasta 25-vuotiaana minulle tuli ensimmäisen kerran
mieleen, että miltähän minusta nuo asiat tuntuivat? Mitä
minulle tapahtui, ei muille? Millaista minun elämäni on ollut?”

Musta sumuinen tausta, viivapiirros sinisellä nuoresta Savusta piirtämässä ja ajatuskuplassa perhe.

”Siksi päätin tänä vuonna, että keskityn seuraavat vuodet
vain itseeni. Omiin projekteihini, omaan luovuuteni,
omiin tunteisiini. Siihen, mitä minä itse haluan tehdä ja
miten minä voisin voida parhaiten.”

Vaaleansininen viivapiirros kansiosta jossa lukee ”kirjaideat”, teksti ”digipiirtäminen” jonka alla läppäri ja stylus-kynä, alimmaisena teksti ”muutto Kuopioon” ja viivapiirros Puijon tornista ja hyppyrimäistä.]
anteeksi2
[”Pyysin vasta eräältä ihmiseltä anteeksi. Olin miettinyt sitä
vuosia, ja nyt tuntui olevan sen aika.”
”Samalla tajusin jotain uutta.”
”Mitä jos nyt on myös minun aikani antaa itselleni anteeksi?”
”Antaa anteeksi se, että en jaksanut kannatella muita.”
”Se, että en pystynyt estämään riitoja.”
”Se, että en kestänyt kohtuudella.”
”Että en jaksanut siksi elää.”
”Enkä selvinnyt työkykyisenä.”
”Myös se, että juuri minä todella sairastuin, vaikka kuinka yritin niitä neuvoja parantuakseni.”
”Myös se, että en ole pystynyt toteuttamaan yhtäkään isoista unelmistani nuorena. Antaa itselleni anteeksi, ettei minusta tullut yhteiskunnan silmissä kuin kuluerä.”
Koko kuvassa mustanharmaa, alaspäin vaaleneva tausta jossa sumuisia hirviöitä.]
anteeksi3
[Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa tuntenut itsemyötätuntoa. Itkenyt nuoren itseni puolesta sitä, mitä kaikkea jouduin kohtaamaan ja mitä se on aiheuttanut.”

Harmaa sumuinen tausta, joka muuttuu violetiksi alaspäin.

”Mitä jos tästä lähtien antaisinkin kaiken sen anteeksi itselleni, joka tähän johti?”]
anteeksi4
[Kuvassa sumuinen piirros nykyisestä Savusta, joka on piirtämässä tabletilla pöydän ääressä istuen pyörätuolissa. Ajatuskuplassa on sama kuva kuin 1. kuvassa nuoresta Savusta piirtämässä ja ajattelemassa perhettään, mutta nyt kuva perheestä on sudittu yli. Tausta on violetti.
Kuvan alla isolla teksti ”Anteeksi.”]

Tagit: , , , .

    Kommentit pois päältä artikkelissa Anteeksi


* Kasvukipuilua

Kirjoitettu 18.05.2020 - Sysi Elia. Kategoriassa dissosiaatio, perheväkivalta, rakkaus, transsukupuolisuus, transviha, vanhemmat.


Nää sarjikset on niin henkilökohtaisia, että en vielä pari vuotta sitten uskonut koskaan julkaisevani näitä. Tässä ne nyt kuitenkin tulee! Kerron samalla näiden taustatarinan.

Sisältövaroituksena transviha, sisäistetty sekä ulkopuolelta tuleva. Eli todella paskaa vitsiä sukupuolesta ja ulkonäöstä jne. Tekstissä itsem/rha-maininta.
.
.
.
.
.
.
sarjisminusta2009

Tekstit:Ruutu 1 Terve. Päätin sitten tehdä sarjakuvan itsestäni. ”Moi”. ”Hymyilee->”
Ruutu 2: Lempisarjani ovat Power!!ja Fruits Basket. ”Ketkä he ovat?” ”Hei!” ”moi”
Ruutu 3: Lempihahmoni ovat Momiji ja Hatsuharu (Furuba). ”Guten dag!” ”Hei taas.”
4: Nyt selvisi kuka hän on.. ”Miksi aina minä?” [Ruutujen välissä Chiharu ja sensuroitu puhekupla]
5: Mutta entä hän? ”Se olen minä, Kyo!”
6: ”Riita poikki..” Päivän kysymys: [tök tök] (risu)
7: Onko hän tyttö vai poika? ”Minä vai?” Harun ja Kyon sekoitus. Entä hän? Yuki: Mitä?
8: Shigure ja Imai: Sitä ei voi edes he itse tietää. ”Que sera, sera.” ”Niin samannäköiset..” ”OLEN POIKA!!! Haistakaa…!”
9: ”Oletko siis tyttö vai poika?” ”En tiedä.” (tart) ”Mitä? Öh.. taas..”
10: ”Meno alkaa äityä pahaksi..” ”Hyvin sanottu.” ”Chiharu! Imai! (koris)harkat alkavat! Pitää lähteä!” ”Koulu alkaa!”
11: ”Ai, alkaako teidän koulu? Lähden sitten yhtäaikaa.” ”Okei, mennään!” ”Oh, Imai, ne harkat..” (Sekasorto) ”Ainiin!” ”Tuletteko te?” ”…” ”Odottakaa minua..” *ryntäys*
Loppu: Ja niin päättyi 1. tapaaminen jossain. ..ja jäljelle jäi siivottava olohuone. Tuleekohan toistsa ollenkaan? ”Ja tämä kertoi minusta?”

Pieni printti:”Momiji sanoo ”tyttö” ja ”poika” saksaksi, ja hän (minä) ei tiedä mitä ne tarkottavat.”

Löysin tän ylläolevan sarjakuvan, kun olin (vanhempien) kotona kaivelemassa kaappeja, ja ottamassa talteen kaiken minkä halusin mukaani ennen välirikkoa. Koska sain tietää sen tapahtumisesta etukäteen transpolin potilaskertomuksista jotka tilasin kotiin 2015, niin pystyin menemään ja ottamaan kaiken mukaani. Silloin koin kuitenkin aikamoisen yllätyksen, kun löysin tän mun itsestäni tekemän sarjakuvan.

Pari huomiota: Toi tähti ja alanurkan pieni printti on lisätty jälkikäteen. Pelko siitä, että joku löytäisi tän, oli niin suuri. Ja vaikkei ulkopuoliset sitä tajua, niin tää kertoo mulle sukupuolikipuilun lisäksi dissoilusta. Tuo vitsi siitä, että en osaa hymyillä, on lähtöjään siitä etten dissosiaation voimakkuuden takia tuntenut tunteita tai osannut ilmeillä. Opettelin yläasteen aikana hymyilemään ihan varta vasten. Opettelin tilanteet, joissa pitää hymyillä. Oliko tää dissosiaatiota, autismin kirjon juttuja vai molempia, sitä en tiedä enkä tule tietämään. Niin, ja olin 14-vuotias tätä tehdessä. Tajusin olevani trans, kun olin 15.

Sen jälkeen kun löysin tän sarjakuvan, niin siitä tuli mulle ihan todella tärkeä. Uskomatonta, että mulla on oikeasti paperille kuvattuna sukupuolikokemusta ja siihen liittyvää ahdistusta, vaikken koskaan puhunut siitä kenellekään. En usko tehneeni tätä tietoisesti. Tapanani oli vain ottaa paperi ja ruveta piirtämään, ja katsomaan mitä tulee. Mulla on tallessa lapsuudelta kansiollinen piirustuksia ja sarjiksia (sekä toinen kirjoituksia), ja niiden katsominen on monien kohdalla aika vaikeaa. Siitä näkyy niin selvään, että mitä kaikkea oon kokenut. Vaikkei mulla dissosiaation takia ole juuri yhtään muistoja, niin sarjakuvat toimii mun lapsuusmuistoina. Muistan tarinan lähes jokaisen teoksen takana, vaikka muuten muistot ovat hataria. Kuvaa katsoessa tunnen uudestaan ne tunteet, mitkä sitä tehdessä dissosioin pois.

sarjisminusta2017.1

sarjisminusta2017.2

”Moi. Päätin tehdä sarjiksen itsestäni. Vuosimallia 2017 – 8 vuotta edellisen jälkeen!”
*sniff* Tällä hetkellä olen flunssassa kotona Kuopiossa. [ATSIUH!!] jestas.. *sniff*
*huokaus* iso ajatuskupla: on tapahtunut PALJON. Välirikko vanhempiin 5.10.2016. Seurustelin kahdesti. Löysin aseksuaalisuuden ja polyamorian. F64.0. odotan mastektomia-aikaa. Feminismi. Vanut <3 järjestöt <3 tapahtumat <3 (vasemmistonuorten entinen logo) [Fuck the cistem] sukupuoli on selkeämpi kuin koskaan.
Toinen sivu: "Aloitin testot 17.8.2016. 5 vuoden taistelu on ohi. Jatkan kuitenkin taistelua ihmisarvon puolesta."
"Taistelen myös dissosiaatioita ja pelkoja vastaan."
"Jaksaminen on jatkuvasti koetuksella."
Onneksi tukijoita on.
"Toiveita tulevaisuudelle olisi, mutta mitä uskaltaa toivoa?"
Tulevaisuus on kovin epävarmaa. Suurimpana toiveena kuitenkin on.. VAPAUS
olla mitä haluaa, vapaa peloista, ennakkoluuloista, odotuksista, paineista, dissoista, taakasta, vihapuheesta,jne. Ja ehkä rakkaus. <3 tai kaksi. Ehkä joskus?

Kun 2017 selasin lapsuuden piirroksia, niin päätin tehdä uuden version siitä. Kaikki se kipuili välirikon suhteen oli niin tuoretta. Tätä tehdessä välirikosta oli kulunut 4 kuukautta. Kaikki tulevan suhteen oli epävarmaa.

Dissosiaatiota ei enää ole. Ollenkaan. Olen siitäkin tehnyt sarjakuvan, joka odottaa julkaisemistaan. Pelkoja mulla yhä on – muitakin kuin terveyttä koskevia. Mun aseksuaalisuudestakin joskus aion sarjakuvan tehdä!

Ja nuo vapaudet, mitä toivoin. Saan olla mitä mitä haluan, mutta maksan siitä kovan hinnan. Olen menettänyt lapsuudenperheeni, minulle huudellaan kaduilla ja olen kotiinkin saanut vihaviestin. Jokaisessa sosiaalisessa mediassa, missä olen, olen myös vihaviestejä saanut. Paineista ja odotuksista olen luopunut, mutta niin myös suurimmasta osasta unelmistani. Onko se vapautta, että saa periaatteessa tehdä mitä haluaa, mutta on niin köyhä ja sairas, ettei voi kuitenkaan sitä tehdä? Taakasta tuskin koskaan pääsen eroon.

Vielä jäi mainitsematta rakkaus. No, onhan noita ollut, on myös mennyt. Mulle riittää että mun lähipiiri tukee mua, olivatpa he sitten sukulaisia, ystäviä, rakkaita vai mitä. Olisi silti kivaa löytää valittu perhe. Yhtä yhteisöä kyllä ainakin lähes sellaisena pidän.

Kuten saatatte olla huomanneet, niin en aio lopettaa aktivismia. Se tulee jatkumaan jossain muodossa aina. Se on myös mulle tapa purkaa tuota taakkaa. Koen, että mulla on velvollisuus tehdä asioita paremmaksi omalta osaltani, etteivät tulevat sukupolvet joutuisi kohtaamaan sitä samaa paskaa, minkä oon itse kohdannut. Se on sellainen jatkumo, että pidän jatkuvasti mielessä ne ihmiset, jotka ovat menneisyydessä tehneet tietä sille, että itse saan olla nyt oma itseni. Haluan jatkaa sitä samaa, jotta tulevaisuudessa yhä harvempi joutuisi tähän samaan tilanteeseen, missä minä olen. Voisi kai siis sanoa, että mun aktivismi on samalla surutyötä.

Tästä nyt tuli aika tekstipainotteinen päivitys, mutta nyt kävi näin. Nää on sellasia sarjiksia, etten halua niitä ilman saatetta tänne laittaa, kerta niin nyt kuitenkin teen. Tää päivitys on sille lapsuuden minulle, joka kasvoi transvihamielisessä kodissa, ja sen takia ei melkein selvinnyt tänne asti. Haluan samalla sanoa, että jos sinä olet transnuori, joka elää samanlaisessa ympäristössä kuin minä elin, niin asiat voi muuttua paremmaksi. Se on pitkä ja raskas tie, mutta usko pois, se on sen arvoista.

Tagit: , , , , .

    Kommentit pois päältä artikkelissa Kasvukipuilua


* Romahdus – taas

Kirjoitettu 18.04.2020 - Sysi Elia. Kategoriassa ahistaa, dissosiaatio, perheväkivalta, vammaisuus.


Niinhän siinä kävi ettei se hyvä kausi kauaa kestänyt.

romahdus2

romahdus3

.



* Äänet ja pelot 13

Kirjoitettu 25.09.2019 - Sysi Elia. Kategoriassa Äänet ja pelot, perheväkivalta, vammaisuus.


sisältövaroitus: perheväkivalta, syömishäiriöt
.
.
.
.
.
.
.
.
41-1

42-1

43-1

.

    Kommentit pois päältä artikkelissa Äänet ja pelot 13


* Äänet ja pelot 10

Kirjoitettu 4.09.2019 - Sysi Elia. Kategoriassa Äänet ja pelot, ahistaa, perheväkivalta, vanhemmat, Yleinen.


Sisältövaroitus: kuolemalla uhkailu
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
31-1

32-1

33-1

.

    Kommentit pois päältä artikkelissa Äänet ja pelot 10


* Äänet ja pelot 7

Kirjoitettu 13.08.2019 - Sysi Elia. Kategoriassa Äänet ja pelot, ahistaa, dissosiaatio, pakko-oireinen häiriö, pakkoajatukset, perheväkivalta.


sisältövaroitus: äänet, dissosiaatio
.
.
.
.
.
.
.
23-1

24-1

.

    Kommentit pois päältä artikkelissa Äänet ja pelot 7


* Äänet ja pelot 3

Kirjoitettu 17.07.2019 - Sysi Elia. Kategoriassa Äänet ja pelot, dissosiaatio, perheväkivalta, transviha.


Sisältövaroitus: kuolema, dissosiointi, perheväkivalta, itsem/rha, transviha
.
.
.
.
.
.
11-1

12-1

13-1

14-1

.

    Kommentit pois päältä artikkelissa Äänet ja pelot 3




Etsi blogista

Sysi Elia Kettu

Sarjisblogi sateenkaarevan ultraharvinaisen elämästä. Tervetulloo lukemaan!

Blogille yleinen sisältövaroitus rankkojen teemojen käsittelemisestä. Jokaisen postauksen yhteydessä on tarpeen tullen omat sisältövaroitukset.

Pyrin jatkossa tekemään jokaiseen postaukseen lyhyet kuvanselitykset jotta blogia voi lukea näytönlukijalla. Kaikki vanhat postaukset eivät näitä sisällä. Valitettavasti en ole löytänyt infoa siitä, miten tehdä alt tekstit Wordpressiin, joten tekstit ovat vain kuvien alla.

Haluatko tehdä yhteistyötä tai antaa palautetta? Yhteystiedot löytyvät oikeasta ylänurkasta klikatessa tekijästä-välilehteä.

Viimeisimmät

Kategoriat

Avainsanat

Arkisto

Meta