Tagiarkisto ‘muunsukupuolinen’

* Melkein puolen vuoden piirtotauko

Kirjoitettu 7.08.2021 - Sysi Elia. Kategoriassa transsukupuolisuus, vammaisuus.


Inspis lähti kokonaaaaan puoleks vuodeks! Tässäkin jaksaminen loppui kesken. Jatkuu siis tekstinä kuvien (ja kuvanselitysten) alla. 🙂

6kk1
[Otsikkona pinkillä tekstinä: Kehodysforia
Alla jatkuu pienemmällä oranssina: ”Mulla on ollut viimeisen puolen vuoden aikana enemmän kehodysforiaa. Tuntuu tosi ristiriitaselta, että oon enemmän sinut kehoni kaa kun koskaan, mutta on kehodysforiaa. Kehopositiivisuus ja itsensä hyväksyminen kun ei poista transsukupuolisuuteen liittyvää dysforiaa. Mulla on prosessi yhä kesken. Silti oon yllättynyt miten vähän negatiivisia muutoksia testojen lopetuksella oli. Keho ei muuttunut oikeastaan yhtään. Sen sijaan pystyn puhumaan helpommin ja laulamaan korkeammalta ja helpommin, koska keuhkojen tilavuus kasvoi. Testoilla kun keho ei enää kasva mutta lihaksisto kasvaa, niin keuhkojen tilavuus pienenee ja se aiheuttaa äänen kanssa ongelmia monille.”
Tekstin vieressä piirros Sysistä (tekijästä). Hahmolla on lyhyet mustat hiukset, plus-kokoinen vaaleaihoinen vartalo jossa venymisarpia ja aknearpia. Rintakehällä on mastektomia-arvet. Jalassa mustat bokserit, muuten hahmo vaatteetta. Kasvoja ei ole piirretty ja piirros on luonnosmainen. Taustana on sumuisesti sekaisin vihreää, violettia, sinistä ja pinkkiä.]

6kk2
((Yhyy wordpress paskoo tän kuvan laadun ihan sama mitä teen))
[Yllä teksti turkoosilla: ”Yritin tehdä nettisivut. Vihasin koko hommaa, on siis yhä kesken.”
Alla viivapiirroksena epämääräinen hahmo, joka tuskailee puhekuplassa: ”Miksi nettisivujen teko on näin syvältäääääääää”. Hahmon vieressä piirros läppäristä.
Tausta on ylhäältä enimmäkseeen sumuisen pinkki, josta pikkuhiljaa vaihtuu turkoosiksi. Ylhäällä teksti on turkoosilla, mutta alhaalla kuvat ja teksti pinkillä turkoosin taustan päällä.]

JATKO TEKSTILLÄ ALKAA TÄSTÄ
Viimeisen puolen vuoden aikana olen myös rampannut lääkärissä, saanut henkilökohtaisen avustajan ja VIHDOIN sopivan pyörätuolin sähköavusteella. Olen myös saanut VIHDOIN toimivat masennuslääkkeet, jonka vuoksi vakava masennus on vaihtunut muotoon ”masentaa huonoina päivinä lievästi”. Tuntuu ihan uskomattomalta. Sehän ei toki poista muita mt-sairauksiani.

Kehon kunto on noussut jäätävää tahtia. Pystyn kävelemään 6 kilometriäkin päivässä, mutta sitten tarvitsen muutaman päivän lepoa. Jos en ylitä rajaani, voin kävellä 3 päivänä viikossa 4,5 kilometriä arkiliikuntaa tai sitten käyttää arjessa pyörätuolia ja käydä illalla lenkillä tai luonnossa. Tuntuu ihan ihmeelliseltä sekin, että enää tuo muutaman kilometrin matka keskustaan ei ole enää ylivoimainen. Pyörätuoli tulee silti tarpeeseen, koska sen avulla tämä mahdollistuu. En voisi kävellä yhtenä päivänä kuutta kilometriä luontopolulla, jos en tietäisi, että seuraavana päivänä ei ole pakko jaksaa kävellä. Ja henkilökohtainen avustaja mahdollistaa mm. ostosten kantamisen kaupasta kotiin kun heikot lihakseni eivät sitä jaksa, samoin ruuanlaiton ja siivouksen, joten jaksan itse harrastaa, tehdä muita kotitöitä ja olla aktiivisempi arjessa, kun kaikki energia ei mene arkiasioihin.

Diagnoosi on yhä hakusessa, mutta nyt näyttää toiveikkaalta. Siitä kuitenkin lisää joskus myöhemmin.

Tagit: , , , , , , , , , , .

    Kommentit pois päältä artikkelissa Melkein puolen vuoden piirtotauko


* Kasvukipuilua

Kirjoitettu 18.05.2020 - Sysi Elia. Kategoriassa dissosiaatio, perheväkivalta, rakkaus, transsukupuolisuus, transviha, vanhemmat.


Nää sarjikset on niin henkilökohtaisia, että en vielä pari vuotta sitten uskonut koskaan julkaisevani näitä. Tässä ne nyt kuitenkin tulee! Kerron samalla näiden taustatarinan.

Sisältövaroituksena transviha, sisäistetty sekä ulkopuolelta tuleva. Eli todella paskaa vitsiä sukupuolesta ja ulkonäöstä jne. Tekstissä itsem/rha-maininta.
.
.
.
.
.
.
sarjisminusta2009

Tekstit:Ruutu 1 Terve. Päätin sitten tehdä sarjakuvan itsestäni. ”Moi”. ”Hymyilee->”
Ruutu 2: Lempisarjani ovat Power!!ja Fruits Basket. ”Ketkä he ovat?” ”Hei!” ”moi”
Ruutu 3: Lempihahmoni ovat Momiji ja Hatsuharu (Furuba). ”Guten dag!” ”Hei taas.”
4: Nyt selvisi kuka hän on.. ”Miksi aina minä?” [Ruutujen välissä Chiharu ja sensuroitu puhekupla]
5: Mutta entä hän? ”Se olen minä, Kyo!”
6: ”Riita poikki..” Päivän kysymys: [tök tök] (risu)
7: Onko hän tyttö vai poika? ”Minä vai?” Harun ja Kyon sekoitus. Entä hän? Yuki: Mitä?
8: Shigure ja Imai: Sitä ei voi edes he itse tietää. ”Que sera, sera.” ”Niin samannäköiset..” ”OLEN POIKA!!! Haistakaa…!”
9: ”Oletko siis tyttö vai poika?” ”En tiedä.” (tart) ”Mitä? Öh.. taas..”
10: ”Meno alkaa äityä pahaksi..” ”Hyvin sanottu.” ”Chiharu! Imai! (koris)harkat alkavat! Pitää lähteä!” ”Koulu alkaa!”
11: ”Ai, alkaako teidän koulu? Lähden sitten yhtäaikaa.” ”Okei, mennään!” ”Oh, Imai, ne harkat..” (Sekasorto) ”Ainiin!” ”Tuletteko te?” ”…” ”Odottakaa minua..” *ryntäys*
Loppu: Ja niin päättyi 1. tapaaminen jossain. ..ja jäljelle jäi siivottava olohuone. Tuleekohan toistsa ollenkaan? ”Ja tämä kertoi minusta?”

Pieni printti:”Momiji sanoo ”tyttö” ja ”poika” saksaksi, ja hän (minä) ei tiedä mitä ne tarkottavat.”

Löysin tän ylläolevan sarjakuvan, kun olin (vanhempien) kotona kaivelemassa kaappeja, ja ottamassa talteen kaiken minkä halusin mukaani ennen välirikkoa. Koska sain tietää sen tapahtumisesta etukäteen transpolin potilaskertomuksista jotka tilasin kotiin 2015, niin pystyin menemään ja ottamaan kaiken mukaani. Silloin koin kuitenkin aikamoisen yllätyksen, kun löysin tän mun itsestäni tekemän sarjakuvan.

Pari huomiota: Toi tähti ja alanurkan pieni printti on lisätty jälkikäteen. Pelko siitä, että joku löytäisi tän, oli niin suuri. Ja vaikkei ulkopuoliset sitä tajua, niin tää kertoo mulle sukupuolikipuilun lisäksi dissoilusta. Tuo vitsi siitä, että en osaa hymyillä, on lähtöjään siitä etten dissosiaation voimakkuuden takia tuntenut tunteita tai osannut ilmeillä. Opettelin yläasteen aikana hymyilemään ihan varta vasten. Opettelin tilanteet, joissa pitää hymyillä. Oliko tää dissosiaatiota, autismin kirjon juttuja vai molempia, sitä en tiedä enkä tule tietämään. Niin, ja olin 14-vuotias tätä tehdessä. Tajusin olevani trans, kun olin 15.

Sen jälkeen kun löysin tän sarjakuvan, niin siitä tuli mulle ihan todella tärkeä. Uskomatonta, että mulla on oikeasti paperille kuvattuna sukupuolikokemusta ja siihen liittyvää ahdistusta, vaikken koskaan puhunut siitä kenellekään. En usko tehneeni tätä tietoisesti. Tapanani oli vain ottaa paperi ja ruveta piirtämään, ja katsomaan mitä tulee. Mulla on tallessa lapsuudelta kansiollinen piirustuksia ja sarjiksia (sekä toinen kirjoituksia), ja niiden katsominen on monien kohdalla aika vaikeaa. Siitä näkyy niin selvään, että mitä kaikkea oon kokenut. Vaikkei mulla dissosiaation takia ole juuri yhtään muistoja, niin sarjakuvat toimii mun lapsuusmuistoina. Muistan tarinan lähes jokaisen teoksen takana, vaikka muuten muistot ovat hataria. Kuvaa katsoessa tunnen uudestaan ne tunteet, mitkä sitä tehdessä dissosioin pois.

sarjisminusta2017.1

sarjisminusta2017.2

”Moi. Päätin tehdä sarjiksen itsestäni. Vuosimallia 2017 – 8 vuotta edellisen jälkeen!”
*sniff* Tällä hetkellä olen flunssassa kotona Kuopiossa. [ATSIUH!!] jestas.. *sniff*
*huokaus* iso ajatuskupla: on tapahtunut PALJON. Välirikko vanhempiin 5.10.2016. Seurustelin kahdesti. Löysin aseksuaalisuuden ja polyamorian. F64.0. odotan mastektomia-aikaa. Feminismi. Vanut <3 järjestöt <3 tapahtumat <3 (vasemmistonuorten entinen logo) [Fuck the cistem] sukupuoli on selkeämpi kuin koskaan.
Toinen sivu: "Aloitin testot 17.8.2016. 5 vuoden taistelu on ohi. Jatkan kuitenkin taistelua ihmisarvon puolesta."
"Taistelen myös dissosiaatioita ja pelkoja vastaan."
"Jaksaminen on jatkuvasti koetuksella."
Onneksi tukijoita on.
"Toiveita tulevaisuudelle olisi, mutta mitä uskaltaa toivoa?"
Tulevaisuus on kovin epävarmaa. Suurimpana toiveena kuitenkin on.. VAPAUS
olla mitä haluaa, vapaa peloista, ennakkoluuloista, odotuksista, paineista, dissoista, taakasta, vihapuheesta,jne. Ja ehkä rakkaus. <3 tai kaksi. Ehkä joskus?

Kun 2017 selasin lapsuuden piirroksia, niin päätin tehdä uuden version siitä. Kaikki se kipuili välirikon suhteen oli niin tuoretta. Tätä tehdessä välirikosta oli kulunut 4 kuukautta. Kaikki tulevan suhteen oli epävarmaa.

Dissosiaatiota ei enää ole. Ollenkaan. Olen siitäkin tehnyt sarjakuvan, joka odottaa julkaisemistaan. Pelkoja mulla yhä on – muitakin kuin terveyttä koskevia. Mun aseksuaalisuudestakin joskus aion sarjakuvan tehdä!

Ja nuo vapaudet, mitä toivoin. Saan olla mitä mitä haluan, mutta maksan siitä kovan hinnan. Olen menettänyt lapsuudenperheeni, minulle huudellaan kaduilla ja olen kotiinkin saanut vihaviestin. Jokaisessa sosiaalisessa mediassa, missä olen, olen myös vihaviestejä saanut. Paineista ja odotuksista olen luopunut, mutta niin myös suurimmasta osasta unelmistani. Onko se vapautta, että saa periaatteessa tehdä mitä haluaa, mutta on niin köyhä ja sairas, ettei voi kuitenkaan sitä tehdä? Taakasta tuskin koskaan pääsen eroon.

Vielä jäi mainitsematta rakkaus. No, onhan noita ollut, on myös mennyt. Mulle riittää että mun lähipiiri tukee mua, olivatpa he sitten sukulaisia, ystäviä, rakkaita vai mitä. Olisi silti kivaa löytää valittu perhe. Yhtä yhteisöä kyllä ainakin lähes sellaisena pidän.

Kuten saatatte olla huomanneet, niin en aio lopettaa aktivismia. Se tulee jatkumaan jossain muodossa aina. Se on myös mulle tapa purkaa tuota taakkaa. Koen, että mulla on velvollisuus tehdä asioita paremmaksi omalta osaltani, etteivät tulevat sukupolvet joutuisi kohtaamaan sitä samaa paskaa, minkä oon itse kohdannut. Se on sellainen jatkumo, että pidän jatkuvasti mielessä ne ihmiset, jotka ovat menneisyydessä tehneet tietä sille, että itse saan olla nyt oma itseni. Haluan jatkaa sitä samaa, jotta tulevaisuudessa yhä harvempi joutuisi tähän samaan tilanteeseen, missä minä olen. Voisi kai siis sanoa, että mun aktivismi on samalla surutyötä.

Tästä nyt tuli aika tekstipainotteinen päivitys, mutta nyt kävi näin. Nää on sellasia sarjiksia, etten halua niitä ilman saatetta tänne laittaa, kerta niin nyt kuitenkin teen. Tää päivitys on sille lapsuuden minulle, joka kasvoi transvihamielisessä kodissa, ja sen takia ei melkein selvinnyt tänne asti. Haluan samalla sanoa, että jos sinä olet transnuori, joka elää samanlaisessa ympäristössä kuin minä elin, niin asiat voi muuttua paremmaksi. Se on pitkä ja raskas tie, mutta usko pois, se on sen arvoista.

Tagit: , , , , .

    Kommentit pois päältä artikkelissa Kasvukipuilua




Etsi blogista

Sysi Elia Kettu

Sarjisblogi sateenkaarevan ultraharvinaisen elämästä. Tervetulloo lukemaan!

Blogille yleinen sisältövaroitus rankkojen teemojen käsittelemisestä. Jokaisen postauksen yhteydessä on tarpeen tullen omat sisältövaroitukset.

Pyrin jatkossa tekemään jokaiseen postaukseen lyhyet kuvanselitykset jotta blogia voi lukea näytönlukijalla. Kaikki vanhat postaukset eivät näitä sisällä. Valitettavasti en ole löytänyt infoa siitä, miten tehdä alt tekstit Wordpressiin, joten tekstit ovat vain kuvien alla.

Haluatko tehdä yhteistyötä tai antaa palautetta? Yhteystiedot löytyvät oikeasta ylänurkasta klikatessa tekijästä-välilehteä.

Viimeisimmät

Kategoriat

Avainsanat

Arkisto

Meta